Kevätkuu
se loistaa hetken vielä,
ja matkii aurinkoa
vaan sitten sammuu kesäöihin valoisiin
jäähyväisiä se ei koskaan jätä
eikä vanha joenuoma veden virtaamista lopeta
vaan jatkaa merta kohti
kuin keväkuu täynnä valoa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Viestejä
Kun avaan oven aamuvaloon valkoiset kukat ovat myös avanneet silmänsä ne eivät osaa puhua samaa kieltä sanoilla, mutta ne eivät ole mykkiä...
-
Epävireinen positiivi ei sitä kuule, ellei kuuntele, joskus haitarin naiivi urkujen matkinta, josta en pidä tai trumpetti, jo... -
KIRJOITETTU OLENTO Maisemassa kuvien välimatkat, sanoilla yhteensovittamattomat Mihin kirjainten sielut jatkavat pistee... -
Merenkulkijan hämärässä Kun hän muutti tähän taloon suon reunalta kukkulan laelle hän seisoi usein lasiseinämän edessä t...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti