PÖYTÄLAATIKKO ON TÄYNNÄ KIRJAIMIA

 

 

 

 

 

Epävireinen positiivi

ei sitä kuule, ellei kuuntele,

joskus haitarin naiivi urkujen matkinta,

josta en pidä

tai trumpetti, joka viltää hampaista palasia

puhaltajan keuhkoista palkeita

On pakko ottaa askeleita eteenpäin

yöllä kaupungissa,

joka vuorelta katsottuna näyttää suunnattomalta hiillokselta

on välttämättömiä yhteyksiä

siirtyä paikasta toiseen,

kuka on esteet ja kivimuurit pystyttänyt

Se mitä on jäljellä

näkyy hopeointinsa menettäneistä peilistä

kukaan ei halua katsoa siitä kuvaansa

Otan aikaa kiinni

sanoilla

omavaltaisilla likiarvoilla

nuottivihkoja tunteille ja totuuksille

en unohda

niin kauan kuin lakkaan muistamasta

pelkääjiä, livistäjiä

olisi pitänyt välittää, ottaa vakavasti

pukinsorkat lahkeiden tai helmojen alla

velvollisuuden tiedonjanossa

mediat janoavat kuvia

En tiedä mitä tulee jäämään olennaisiksi

rakastan paradokseja

elän niissä.

 

 

 

Kohti toisia todellisuuksia

karkumatkoilla fantasiaan

ulospääsyväylillä

jäljitellen mytologiaa ja legendoja

kohti jotakin suurempaa

naurettavuuksiin asti

Enää se ei ole mahdollista

palata taakse jääneisiin versioihin ja toisintoihin

utopioiden rakennustyömaille

hiekalle piirrettyihin ajatuksiin

ne perustukset eivät kestäneet tulevaa aikaa

murenvat tiilikasasat sitaateista

lahonneista laudoista kyhätyt runot

Joku piirtää sanoja ja kuvia lumeen

joku hiekalle tai veteen

materiaaleja voi tiettyyn rajaan liittää

toisiinsa

Mihin ankkuroida vai jatkaako navigointia kohti myrskyä

sanat tekevät saduista totta

oikeuttavat petokset ja valheet

maailma on kieli,

jota kukaan ei puhu kosmoksessa

onko kaikki hyvin, rakkaani?

Lopulta jäljelle jää jätesäkkeihin, paperinkeräykseen

heitetty elämä

ruho matkalla polttouuniin

kaikki vastaukset

ensi hengityksestä asti

ovat olemassa

emme vain halua tietää

Lause kääntää päätään

kysyy kestokykynsä rajoissa

mitä sinulle on tehty

yritä muistaa

yhteisiä sanoja voi varastaa

vaihtamalla sanojen järjestystä

sisäistettyjä ajatuksia ei voi

Luuston, lihasten, verenkierron

ja elinten koossapitäjää

teoriat eivät auta

ellet muista hengittää

Missä kaikki rakkaus odottaa löytäjäänsä

seikkailija ilman karttoja ja navigaattoreita

vailla syväluotaimia

löyöretkeilijä eksyy

vanhalle mantereelle.

Tulevaisuuskatse: Sulje silmät

ja näe!

Poissaolon läsnäolija

ei näe paikkaa ei aikaa

Odota ja kysy

sano vastaan

Vanha hylätty talo

jäähyväisten ja kaipausten,

itkuisten erojen

syövyttämä

ikkunat paikoilleen jääneen haikeutta

koirankoppi viljelee koiranputkea

Ne ovat antaneet, lahjoittaneet itsensä pois

kuolemaantuomittu harvoin armahdetaan

Baumeister:

Seksuaalisuuden muodot rakentuvat biologian ja kulttuurin vuorovaikutuksessa.

Ihmisillä on pyrkimys muodostaa sosiaalisia yhteisöjä

-kulttuurilinen säätely

- pakkotoiminnot

Huoneen lattialla on pölykerros

ikään kuin kukaan ei olisi ollut siellä eilen

mustia kahvitahroja on kaasukeittimen edessä

tuuli tulee parvekkeen kautta kuin varas

meri tuoksuu tänne asti

kukkaköynnökset tuuli irrottaa kaiteesta

basilika on lattiaruukussa kastelematta

 

miehen negatiivi

sumuisen valon edessä.

ikkunoita ei näe, luukut on suljettu

vain kaksi ovea, toinen porraskäytävään

toisesta täytyy hypätä alas kadulle

En halunnut kuulla ennustajaa,

ihme että sinä olisit halunnut tietää.

Kaikki pimeät hetket

tulkaa kohti

paljastakaa kasvonne

jokainen viisarin askellus

tuokoon lisää koettelemuksia,

uhkia, surua

onnea on jo ollut tarpeeksi

otsalampun valossa

zoomaan tähtiä

sokeita pisteitä

ajatusten huoneissa

mittakaavat eivät sovi

samaan kuvaan.

Ohjaaja jakoi meille väärät roolit

minusta tuli kaunis

kielletyissä lavasteissa

väärän päähenkilön seurassa.

Pitkinä talvi-iltoina

kävelen lumisateessa

metsäpoluilla

sepitän meistä mielessäni

uusia tarinoita ja satuja

kevät aina niin kirkas

kiteiden säihke ja arktinen viima

ne muistuttavat iloa

en minä sinua kaivannut

etsin itseäni

kuvittelin monta rakkaustarinaa

vääristä kohteista

väärissä paikoissa

Enää vähän kirjoja,

niiden tilalla kömpelo

puusta veistetty Pecassos

hämmästyttävä lahja

seuranaan klovni ja Pinoccio

toisaalta ketä kiinnostaa

luettelo tavaroistani

päällelimattu epäruno

alterego heijastus ja unisieppari keskellä ikkunaa

kuin näkymättömän hengitys liikuttaa sitä

läsnäolon kevyt tuuli

se on varastanut monta unta

jossa palaan valosta valetulle rantatielle

pitsiristikko peittäää osan maisemaa,

myös puuhun muodostuneen silmän.

Kun kirjoittaa nopeasti

sanoja, kirjaimia katoaa tai karkaa

omille teilleen tai ne piiloutuvat

jolloin unohdan niiden paikat

ne eivät halua osallistua tähän narratiiviin

kuun valaisemaan puutarhaan

mielipahan tuolle puolen.