Kevätkuu
se loistaa hetken vielä,
ja matkii aurinkoa
vaan sitten sammuu kesäöihin valoisiin
jäähyväisiä se ei koskaan jätä
eikä vanha joenuoma veden virtaamista lopeta
vaan jatkaa merta kohti
kuin keväkuu täynnä valoa.
se loistaa hetken vielä,
ja matkii aurinkoa
vaan sitten sammuu kesäöihin valoisiin
jäähyväisiä se ei koskaan jätä
eikä vanha joenuoma veden virtaamista lopeta
vaan jatkaa merta kohti
kuin keväkuu täynnä valoa.
Tapahtua kirjaimista erossa,
kaukana ilman ääriviivoja,
näköyhteyttä
Sanojen, kirjoitusten pituus
mittaa läsnäoloaikaa
viimeiseen kirjaimeen
Rivien väleissä
sanat laukkaavat
kohti tarinamme päätepistettä.
Sanantuojan merkit tipahteevat näytölle kuin sade
janoiset silmät juopuvat
Kun kävelee rivien kujia
kynä piirtää aikaa vanhassa talossa
Dianan lehdossa
tammien ja kastanjien varjossa
.
Merkkien välissä raju tuuli tai rauhalliset mainingit.
Läsnä näkymätön me
ja äänetön puhe
Kaikki mitä sanomme
sähkön avulla
voi tuhota nappia painamalla
hiirtä koskettamalla.
Uteliaisuus ja ymmärrys
toista kohti avaa oven
merkkien huoneeseen.
Istun näkymätön
hyvin lähellä sinua
hengitystäsi
sanojen polku mittaa kielen aikaa.
Muoto ja merkitys kaikessa
jokainen rivinväli
seremonia
täynnä mielikuvia
tulkintoja.
Sormet juoksevat
lauseet matkustavat
pääsevät perille.
Sanoilla on korkeus ja syvyys
outo lavastus unissa
tuntemattomia rantoja
vääriä kaupunkeja kahviloita,
huoneita joissa emme käyneet,
ihmisiä jotka tunkeutuvat tarinaan
johon eivät kuulu,
herätät unesta josta poistut jäähyväisittä.
Silmät liikkuvat
katseen askeleet etenevät rivejä pitkin
tuijotamme kielen jakuvan arvoituksia,
aivojen verkkojen tulkintoja,
tarinoita meistä.
Rakkaus, mielikuvia, tunteita
jossa kirjaimet vieraantuneet kulkurit.
ruudulla.
Ironisia mietteitä, tulkintoja ehtoollisleivästä.
merkkien tietoliikenne, kaapelien johtavuus
huumori ja epävarmuus
energiaa joilla ei voi piirtää
omaa kuvaa näköiseksi.
Väärinymmärretty runo on kylä,
jonne ei ole tietä vuorten takana.
Merkitys kasvaa yli kirjoitetun
ylittää tilan ja rajat.
Kirjaimet eivät käytä ääntä.
Kevätkuu se loistaa hetken vielä, ja matkii aurinkoa vaan sitten sammuu kesäöihin valoisiin jäähyväisiä se ei koskaan jätä eikä vanha jo...